Vastustamatonta valohämyä
Iitin musiikkijuhlien avajaiskonsertti tarjosi jokaiselle jotakin.
Tämänvuotisten Iitin musiikkijuhlien kohokohdasta allekirjoittaneen kirjoissa ei ole epäilystä. Se oli liettualaissäveltäjä Žibuoklė Martinaitytėn Chiaroscuro-trilogia pianolle ja jousiorkesterille.
Okko Kamun johtama Mikkelin kaupunginorkesteri solistinaan pianisti Laura Mikkola tulkitsivat teoksen torstain avajaiskonsertissa tavalla, joka ei hetkeen unohdu.
Italian kielen sanat chiaro ja oscuro tarkoittavat kirkasta ja pimeää, kuten ohjelmakirjan asiantuntevat teosesittelyt laatinut Rondon toimittaja Antti Häyrynen taustoja avaa.
Taidehistoriassa termillä chiaroscuro viitataan niin sanottuun valohämyyn Caravaggion ja muiden barokkimestareiden maalauksissa: asteittaiseen siirtymiseen valosta varjoon ja toisinpäin.
Caravaggio on minun ja miljoonien muiden suosikkimaalari juuri siksi, että hän tuntuu tavoittavan jotain essentiaalista ja ajatonta ihmisenä olemisesta. Sama tunne tuli Martinaitytėn Chiaroscuro-teostakuunnellessa.
Iitissä vai Berliinissä?
Paikka olisi ihan yhtä hyvin voinut olla Berliini, New York tai joku muu maailman metropoli, vuodenaika syksy tai talvi, ajankohta lähitulevaisuus tai -menneisyys. Se, että olimme Iitin kirkossa ympärillämme Suomen suvi, teki kokemuksesta hyvällä tavalla epätodellisen.
New Yorkissa asuvan Martinaitytėn (s. 1973) nykymusiikkia on kuvailtu minimalistiseksi, ja sitäkin se on, mutta ei samalla tavalla kuin Arvo Pärtin tai Philip Glassin. Elokuvallinen Chiaroscuro tarjoili nimensä mukaisesti valoa ja varjoa, yötä ja päivää, tunteita ja yllätyksiä.
Laura Mikkolan suoritus pianolla oli niin fyysinen, että sitä seurasi kuin nykytanssia. Kotona oli varmistettava, että löytyyhän Martinaitytėä lisää Spotifysta — ja löytyyhän sitä, neljä albumillista.
Mozartin mahtavaa ilotulitusta
Avajaiskonsertin aloitti Mikkelin kaupunginorkesterin esittämä Edvard GrieginHolbergin ajoilta, jonka huippukohta oli vaikuttava Andante religioso -aaria.
Seuraavaksi kuultiin Wolfgang Amadeus Mozartin 23-vuotiaana säveltämä Sinfonia concertante, jossa Fredrika Mikkolan viulu ja Katariina Ruokosen alttoviulu kävivät taidokasta vuoropuhelua.
Kuten Häyrynen kirjoittaa ohjelmakirjassa, Mozart tuo teoksessa hienosti esiin molempien soittimien ominaislaadun. Mozartin virtuositeettia kuuntelee aina ilokseen, ja samaa voi sanoa vasta 15-vuotiaasta Mikkolasta.
Väliajan jälkeen vuorossa olivat Martinaitytėn Chiaroscuro sekä ukrainalaissyntyisen Sergei Prokofjevin sinfoninen satu Pekka ja susi, jonkakertojana näyttelijä Nicke Lignell laittoikaiken charminsa peliin.
Viimevuotiseen tapaan lapset pääsivät päivällä maksutta kirkkoon kuuntelemaan teoksen kenraaliharjoitusta.
