Kaikki naisten päivät
Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Nykyään Toisena internationaalina tunnettu Sosialistinen internationaali lanseerasi päivän vuonna 1910, ja sen alkuperäinen tarkoitus oli edistää naisten oikeuksia.
Päivää on juhlittu etenkin sosialistisissa maissa, ja esimerkiksi Venäjällä se on kansallinen vapaapäivä. Suomessa päivä virallistettiin almanakkaan 1990-luvulla.
Nykyään päivän vietossa korostuu äitienpäivän tapaan naisten hemmottelu, ja poliittinen aktiivisuus on jäänyt taka-alalle. Myös liike-elämä on oppinut hyödyntämään päivän kaupallisen potentiaalin.
Naistenpäivä ei ole koskaan ollut minulle itselleni läheinen juhlapäivä, kuten eivät muutkaan sukupuolitetut juhlapäivät. Luulen tietäväni miksi.
Olen ollut lapsesta saakka sikäli onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa, että sukupuolellani ei ole tuntunut olevan juurikaan merkitystä. Mikään ei ole ollut mahdotonta siksi, että edustan naissukupuolta; monista muista syistä kyllä.
Ennen päätoimittajapestiä en muista kokeneeni sukupuoleeni liittyvää vähättelyä oikeastaan millään elämän osa-alueella.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Viime viikkoina olemme saaneet lukea Iranin myrkytystapauksista, joilla yritetään estää tyttöjen koulunkäyntiä.
Ilmiö on käsittämättömyydessään yksi tämän talven järkyttävimmistä. Kansainvälisten uutistoimistojen mukaan tuhannet tytöt ja nuoret naiset ovat hengittäneet myrkyllistä kaasua yli 200 koulussa ja yliopistossa eri puolilla Irania.
Tasa-arvon mallimaassa kasvaneelle Iranin tapahtumat tuovat mieleen jonkun Margaret Atwoodin karmaisevan dystopian. Mutta ei maailma ole valmis Suomessakaan.
Konkreettinen osoitus siitä ovat Suomen karut lähisuhdeväkivaltatilastot, samoin kuin esimerkiksi naisten vähyys johtotehtävissä. Paljon on myös piilevää asenteellisuutta, johon syyllistyvät niin miehet kuin naisetkin.
Rakenteellisellakin puolella pitää olla hereillä — myös demokratiassa.
Iitin kunnanvaltuusto miehistyi viime vaaleissa, ja naisvaltuutettujen osuus putosi 41 prosentista kolmannekseen. Kunnan johtoryhmä on all male panel, samoin kunnanvaltuuston puheenjohtajisto.
Valiokuntauudistuksen myötä lautakuntia velvoittanut kiintiösäännös heivattiin romukoppaan: Iitin kolmessa valiokunnassa on neljä naista ja 11 miestä.
En tiedä, käykö Iitin kunnantalon valtuustosalissa koskaan lapsia ja nuoria. Mietin sitä joskus tuijottaessani aiempaa keskeisemmälle paikalle ripustettua kunnanisien muotokuvakavalkadia, joka koostuu vajaan 30 miespäättäjän valokuvista.
Joukossa ei ole yhtäkään naista (jostakin syystä Anniina Peltolan kuva puuttuu seinältä), eikä kuvagallerian sukupuolijakaumaan tällä tahdilla tulla saamaan variaatiota kovinkaan nopeasti.
Juttukeikoilla valtuustosalissa mietin, miltä tuo seinä näyttää pienten tyttöjen tai nuorten naisten silmin katsottuna. Millaisen samastumispinnan se heille tarjoaa?
Sitäkin mietin, miksi kuvat on sijoitettu uudelleen niin keskeiselle paikalle nyt, 2020-luvulla. Esimerkiksi Kouvolassa on toimittu päinvastoin: kaupunginhallituksen kokoushuoneen kuvakavalkadi on korvattu värikkäällä taideteoksella.
Ja lopulta mietin taas sitä, kuinka onnekas olen.
Olen saanut kasvatuksen ja koulutuksen, joka tekee monenlaiset rakenteet minulle näkyviksi ja kiinnostaviksi. Olen saanut käydä montaa eri koulua vailla pelkoa myrkytyksestä. Uskallan kertoa mielipiteeni, vaikka tiedän, ettei se mitenkään voi miellyttää kaikkia.
Päätoimittajan ominaisuudessa kohtaamani arvostelukin tuntuisi nykyään liittyvän muihin vikoihini kuin sukupuoleen.
Hyvä niin.
Naiset: muistakaa, että kaikki päivät ovat teidän. Ihan siinä missä miestenkin.
