Pörräävät lemmikit

Syrjäsen perheessä Kausalassa mehiläisten tarhaaminen yhdistää kolmea sukupolvea. Seppo Tarvainen on pitänyt mehiläisiä pitkään, ja koronavuosien aikana harrastukseen tuli mukaan tytär Heli Syrjänen oman tyttärensä Sennin, 13, kanssa.

— Koronapandemia paukahti päälle talvella 2020, ja keväällä Senni kysyi minulta, että voitaisiinko mekin alkaa hoitamaan mehiläisiä, Heli muistelee.

— Minä sanoin siihen heti, että sopii. Pian olimme jo yhdessä ostamassa pukuja ja muita tarvikkeita. Niin harrastus lähti alkuun.

Leppoisia lemmikkejä

Koronan rajoittamana aikana mehiläisten tarhaamisen opettelu osoittautui parivaljakolle antoisaksi ideaksi. Syrjästen takapihalla metsän reunassa on nyt kaksi mehiläispesää.

Perheessä on Tepi-koira, ja mehiläiset ovat samalla tavalla lemmikkieläimiä kuten dalmatialainenkin. Pesien lähellä voi kuljeskella pelkäämättä pistoksia.

— Mehiläisten hoitaminen on hyvin keskittynyttä hommaa, ja työskentelemme pesillä rauhallisesti. Tuntuu, että rauhallinen oleminen saa mehiläiset hyvälle tuulelle. Sateella ja ukonilmalla ne tuntuvat olevan kiukkuisempia, Heli sanoo.

— Mehiläisten kanssa oleminen tuo mielenrauhaa, ja jäämme joskus vain seurailemaan niitä.

Kaiken keskellä kuningatar

Kolmikko seuraa pihalla kahden parven elämää eri vuodenaikoina, ja myös yksittäisten mehiläisten keskinäinen yhteistyö on kiinnostavaa.

Talvehtivassa pesässä on noin 20 000 mehiläistä. Kesän ajaksi yhden pesän yhdyskunta kasvaa jopa noin 60 000 yksilön parveksi.

— Mehiläiset eivät nuku talvella, vaan pysyttelevät pesässä hereillä tiiviinä pallona kuningattaren ympärillä. Kun sää lämpenee keväällä, koko parvi pyrähtää ulos pikaiselle puhdistuslennolle. Tarhaajalle se on hyvä merkki: pitkästä talvesta on selvitty, Heli mainitsee.

Jokaisella mehiläisellä on oma rooli ja tehtävä pesän yhdyskunnassa. Kaiken keskellä on yksi kuningatar. Kuningatar voi elää kolmesta viiteen vuotta, mutta esimerkiksi kesän työ- tai kuhnurimehiläisen elinikä on vain pari kuukautta.

Tarhausta neljännessä polvessa

Isona apuna Helillä ja Sennillä on isoisä Seppo, jonka omat mehiläispesät sijaitsevat Säyhteellä sekä Kausalassa.

Seppo on tyytyväinen siihen, että hän on saanut uusia perheenjäseniä mukaan seuraksi mehiläispesille sekä hunajan tuotantoon.

— Nykyään mehiläisistä puhuminen kiinnostaa perhettä aivan uudella tavalla, joten tässä hommassa ei tarvitse olla enää yksin, Seppo sanoo.

Sepon oma isä oli pitänyt aikoinaan mehiläisiä, ja siitä lähti ajatus kytemään pojankin mieleen. Hän kokeili mehiläisten tarhaamista 1990-luvulla, mutta silloin harrastus ei päässyt kunnolla käyntiin.

Mehiläiset valitsivat isäntänsä

Noin 20 vuotta myöhemmin kävi niin, että mehiläiset tekivät päätöksen Sepon puolesta.

— Leikkimökin taakse oli jäänyt muutama tyhjä mehiläispesä. Sattumalta jostakin toisesta tarhasta uutta pesää etsimään lähtenyt parvi asettautui meidän pihan pesään, Seppo kertoo.

Mehiläiset saivat jäädä uuden isännän hoitoon, ja hän päätti opetella tarhaamisen kunnolla.

— Opiskelin kaksi vuotta Hämeen ammatti-instituutissa Mustialassa ja suoritin mehiläistarhaajan ammattitutkinnon. Se oli mukavaa aikaa. Ala oli kehittynyt eteenpäin, sain uutta ja oikeaa tietoa.

Tarvaisen ja Syrjäsen perheen mehiläiset ovat lajiltaan italialaisia tarhamehiläisiä, jotka on kasvatettu Suomessa.

Monta tekijää onnistumisessa

Mehiläisten tarhaamisesta tuli Sepolle eläkepäiviin sopiva harrastus, vaikka lemmikkien kanssa ei alkuun ollut helppoa:

— Onnistunut mehiläisten pito on monen tekijän summa. Kokemuksen myötä olen oppinut huolehtimaan niistä ja pitämään pesien olosuhteissa sopivaa tasapainoa. Kaikesta huolellisesta työstä huolimatta voi käydä niin, että pesä ei selviydy talvesta.

Seppo ja Heli kertovat, että työ pörräävien lemmikkien kanssa vaihtuu vuodenaikojen mukaan.

Syksyllä tärkeää on huolehtia talviruokinnasta, joka tehdään sokeriliemellä. Lisäksi pitää huolehtia punkintorjunnasta sekä pesän oikeasta tilavuudesta: näin torjutaan pesän parveilukuumetta.

— Loppukesä on kiireisintä aikaa, silloin tehdään sadonkorjuuta. Hunaja lingotaan irti kennoista ja pakataan.

Hunajaa myös iholle

Pian mehiläislemmikkien hankkimisen jälkeen Heli innostui luonnonmukaisesta kauneudenhoidosta. Hän alkoi sekoittaa kosmetiikkatuotteita mehiläisvahasta, valikoiduista öljyistä, hunajasta ja muista luontaisista raaka-aineista.

Samalla Heli kehitteli tuotteiden markkinointia. Sepon hunaja -brändin visuaalisen ilmeen on suunnitellut muotoilija Kaisa Sollo.

— Mehiläisvahapohjainen kosmetiikka innostaa, koska tuotteet toimivat minulla ja perheenjäsenillä. Tuotekehittelyssä mukana toimi myös jalkahoitaja Sanna Aronen, kertoo it-alalla työskentelevä Heli.

— Lisäksi kosmetiikan tekeminen, markkinointi ja myyminen on mukavaa puuhaa, vaikka taloudellisen voiton saamista tässä ei ole voinut vielä ajatella.

Neljä erilaista kosmetiikkatuotetta

Tällä hetkellä Heli valmistaa neljää kosmetiikkatuotetta. Tuotteet on rekisteröity EU:n kosmetiikkatietokantaan, ja niille on tehty lainmukaiset turvallisuusselvitykset.

Elintarvikkeena myytävä Sepon hunaja omaa laatuhunaja-nimikkeen ja kantaa joutsenlippumerkkiä, joka kertoo kotimaisuudesta ja laadusta.

— Paikallisen jalkahoitoyrittäjän kanssa yhdessä kehitetty propolisvoide on ollut hänellä ammattikäytössä jo vuoden ajan. Häneltä ja muilta asiakkailtamme olemme saaneet positiivista palautetta kosmetiikkatuotteista. Se tuntuu mukavalta, Heli sanoo.

Lue paperi- tai näköislehdestä Helin ja Sennin resepti kesäiseen kauneudenhoitoon!