"Usko ei tee onnelliseksi, mutta se auttaa kestämään kärsimystä"

Näyttelijä Hannu-Pekka Björkman kävi tapaamassa Iitin ortodokseja Kausalan tsasounassa musiikkijuhlaviikolla.

En päässyt paikalle, koska laitoin seuraavana päivänä ilmestynyttä lehteä painoon, mutta meille järjestyi juttutuokio seuraavana päivänä Björkmanin majapaikassa Iitin kirkonkylällä.

Björkman on haastattelutilanteessa pitkälti sellainen kuin olin kuvitellutkin hänen olevan: helposti lähestyttävä, huumorintajuinen, lämmin ja tavattoman läsnä oleva.

Kun otan puheeksi hänen maineensa "älykkönäyttelijänä", Björkman sanoo kuulevansa määritelmän ensimmäistä kertaa.

Niin tai näin, Hannu-Pekka Björkmanista huokuu viisautta, joka liittyy hänen pitkään jatkuneeseen pyrkimykseensä kehittyä paitsi näyttelijänä myös ihmisenä.

Kaikki lähti ikoneista

Tähän liittyy myös ortodoksinen kirkko, jonka jäseneksi Björkman liittyi vuonna 1999.

— Valmistuin Teatterikorkeakoulusta vuonna 1997, ja sain ensimmäisen kiinnitykseni Lahden kaupunginteatteriin. Nuorena idealistina minusta tuntui, että pelkkä teatteri ei palvellut kehittymistäni ihmisenä.

Björkman sanoo, että ei ollut aikaisemmin ajatellut uskoa järjen tasolla. Alkusysäyksen ortodoksisuuden pariin hän sai estetiikan kautta, Harri Willamon kirjasta Venäläiset kansan ikonit (1997).

— Minua viehättivät kömpelöt ikonit ja niiden anonymiteetti: ikonejahan ei signeerata.

Björkman sanoo, että ikoneissa painopiste on katsojassa.

— Ikoni katsoo meitä. Näyttelijän työtä ajatellen tähän liittyy kiinnostava paradoksi, koska näyttelijä on aina räikeässä valossa ja esillä.

Kauneus pelastaa maailman

Esteettisyys on edelleen Björkmanille ortodoksisuudessa tärkeää. Ikonien kautta hän innostui muustakin maalaustaiteesta, kirjallisuudesta ja klassisesta musiikista.

— Dostojevski on kirjoittanut, että kauneus pelastaa maailman.

Filosofia on tunnetusti viisauden rakastamista. Björkman mainitsee ortodoksisessa teologiassa käytetyn filokalian käsitteen, jolla tarkoitetaan rakkautta kauneuteen.

— Myös mystiikka elää vahvasti ortodoksisuudessa, vaikka sitä ei korosteta. Asioita ei selitetä auki. Ortodoksinen kirkko ei ole sanan kirkko.

Vanha Valamo teki vaikutuksen

Hannu-Pekka Björkmanin tiellä ortodoksiksi käänteentekevä kokemus oli vierailu Vanhassa Valamossa Venäjän puolella 1990-luvun lopulla.

Sen jälkeen hän vietti paljon aikaa Uudessa Valamossa ja erityisesti Lintulan nunnaluostarissa.

— Ei siellä paljon muita nuoria miehiä näkynyt, Björkman nauraa.

Molemmat luostarit ovat hänelle edelleen tärkeitä pyhiinvaelluspaikkoja.

"Kalle auttoi monessa mutkassa"

Björkmanin risti-isä ja ortodoksikummi oli teatteriohjaaja Kalle Holmberg, joka kuoli vuonna 2016.

Kaksikko tutustui juoksija Paavo Nurmesta kertoneen oopperan tekemisen yhteydessä; Tuomas Kantelisen säveltämä ja Paavo Haavikon kirjoittama Paavo Suuri. Suuri juoksu. Suuri uni. -ooppera esitettiin Helsingin olympiastadionilla elokuussa 2000.

— Kalle auttoi monessa mutkassa, Björkman muistelee ystäväänsä.

Haastattelun aikana Björkman mainitsee useamman kerran työn pyhittämisen. Taide ja usko kulkevat näyttelijän elämässä käsi kädessä, mutta pyhittämisellä on myös proosallisempi merkitys.

— Huidon ristinmerkkiä aina ennen lavalle menoa, Björkman hymyilee.

Suunnitteilla oma tsasouna

Arkielämässä Hannu-Pekka Björkman harjoittaa uskontoa myös käymällä jumalanpalveluksissa.

Kesäpaikkaansa Viitasaarelle hän suunnittelee oman tsasounan rakentamista.

— Elämän mittakaavassa usko on auttanut pääsemään pahimman yli. Usko ei tee onnelliseksi, mutta se auttaa kestämään kärsimystä.