"Kaupunkia ei ole ilman maaseutua"

Kaupunkisosiologi Pasi Mäenpää saapuu haastatteluun kirkonkylälle Kymentaan Kurtosta, missä hän työskentelee osan kuukaudesta. Helsingissä asuva Mäenpää ja hänen puolisonsa Riikka Haapalainen ovat vuokranneet Iitin Rinnemaa-säätiön omistamaa huvilaa vuodesta 2006.

Iittiin heidät toi sattuma.

— Etsin äidilleni mökkiä hyvien kulkuyhteyksien päästä, ja päädyin Iitin kunnan nettisivuille. Siellä oli ilmoitus vuokrattavasta huvilasta. Hakijoita oli neljä, ja meidät valittiin.

Itsellinen kansankynttilä

Huvilan rakennutti opettajatar Elma Nurmi vuonna 1930 isänsä maille. Hän eli itsellisen naisen elämää, kunnes tapasi sosiologi Aarno Rinnemaan, jonka kanssa avioitui.

— Elma ja Aarno olivat ajalle tyypillisesti kansallismielisiä kansankynttilöitä. Mökin huussin seinällä on edelleen juliste, jossa on hakaristi. Myöhemmin Aarno kirjoitti myös Iitinseutuun, ja tilan toiseen päärakennukseen pariskunta perusti museon.

Rinnemaat asuivat talvet Helsingissä ja kesät Kurton Talasmäessä.

— Mukanaan he toivat jauhot koko kesäksi, koska maalta ei heidän mielestään saanut kunnon jauhoja, Mäenpää on kuullut.

Talasmäki-päivä kohokohta

Aarno Rinnemaa kuoli vuonna 1976 ja Elma vuonna 1994. Heidät on haudattu talon pihapiiriin.

Koska pariskunnalla ei ollut lapsia, heidän varallisuutensa säätiöitiin. Huvilaa vuokrattiin aluksi vain taiteilijoille ja käsityöläisille, mutta myöhemmin kriteerejä väljennettiin.

— Kirjailija Anja Kauranen on asunut Kurtossa muutaman viikon, Mäenpää tietää.

Heinäkuussa Kurtossa vietetään vuosittain Talasmäki-päivää, jonka järjestävät Iitin Rinnemaa-säätiö ja kotiseutuyhdistys yhdessä.

— Talasmäki-päivä on meille kesän kohokohta. Siihen mennessä pitää saada piha kuntoon, Mäenpää hymyilee:

— Olen saanut tapahtumista perunan istutusvinkkejä ja kalapaikkatietoutta. Myös asekätkennästä kertonut luento oli todella mielenkiintoinen.

Tutkijaksi puolivahingossa

Pasi Mäenpää on syntynyt Etelä-Pohjanmaalla karjalaiselle äidille ja lapualaiselle isälle. Perhe muutti Helsinkiin, kun hän oli yksivuotias.

Tutkijaksi Mäenpää sanoo päätyneensä puolivahingossa saatuaan ensimmäisen apurahansa. Mielenkiinnon kohteet ovat liittyneet kaupunki- ja kulutuskulttuuriin.

Tällä hetkellä Mäenpää tutkii Helsingin yliopistossa kansalaisyhteiskunnan itseorganisoitumista, joukkoistamista sekä niin sanottua neljättä sektoria.

— En tutki enää pelkästään kaupunkia, vaan miellän itseni kansalaisyhteiskunnan tutkijaksi.

Avara urbanismi

Kaupunginkin Mäenpää määrittelee laajasti.

— Puhutaan avarasta urbanismista. Kaupunkikulttuuri on modernisoitumisen kulttuuria. Se ei rajoitu pelkästään kaupunkeihin. Urbaniteetin ja modernisaation merkit ovat kaikkialla: koko Suomi on kaupungistunut.

Tutkija kertoo esimerkkejä.

— Heinäseipäät olivat moderni keksintö. Ne tulivat ja menivät. Kesämökkikulttuurin keksivät ensin Euroopan porvaripiirit ja sitten kaupunkilaiset toisen maailmansodan jälkeen. Myös puutarhanhoito on kaupungista peräisin.

Vastakkainasettelusta ei silti ole kyse.

— Kaupunkia ei ole olemassa ilman maaseutua. Stadi ja lande ovat aina eläneet symbioosissa. Tutkijat eivät myöskään puhu enää maaseudusta vaan maaseuduista monikossa. Esimerkiksi Kausala ja Iitin kylät ovat keskenään aivan erilaisia.

Neljäs sektori

Kolmannella sektorilla viitataan järjestökentän voittoa tavoittelemattomaan toimintaan. Neljäs sektori on vielä väljemmin organisoitunutta kansalaistoimintaa.

— Esimerkiksi ruokapiirit ja erilaiset some-ryhmät edustavat neljättä sektoria. Facebookin kirpputoriryhmät ja Tori.fi ovat nykyään todella merkittäviä kauppapaikkoja.

Kolmannen ja neljännen sektorin toimijoilla on tärkeä rooli yhteiskunnassa. Mäenpää käyttää esimerkkinä sitä, miten metsästysseurat pitävät kurissa maan riistakantoja.

— Itseorganisoitunut kansalaistoiminta perustuu luottamukseen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Sillä on merkitystä myös yhteiskunnallisen resilienssin kannalta.

Lottovoitto onnellistaa vain vähän

1990-luvun lopulla sosiologian perusopintojen yhtenä tenttikirjana oli Mäenpään ja Pasi Falkin tutkimus suomalaisista lottovoittajista. Nuoret tutkijat haastattelivat lottomiljonäärejä selvittääkseen, miten äkillinen rikastuminen oli vaikuttanut näiden elämään.

Kertomuksista piirtyi selvä kuvio. Miljoonat tekivät voittajansa vähän onnellisemmiksi, mutta myös pelokkaammiksi.

— Lottovoittajat ajattelivat, että jos rahoilla ryhtyy pröystäilemään ja jää vaikkapa töistä pois, elämä menee päin prinkkalaa. Lopulta tulee hulluksi, alkoholisoituu ja joutuu sairaalaan tai hautausmaalle.

Usein rikastuminen haluttiinkin salata jopa omilta lapsilta.

— Autoa saatettiin vaihtaa asteittain parempaan ja kaupasta ostaa vähän hienompia leikkeleitä. Rahat sijoitettiin tai pidettiin pankkitilillä, Mäenpää kuvailee lottovoittajien "jäitä hattuun" -mentaliteettia.

— Eräs mies haaveili maailmanympärimatkasta, mutta ei lähtenyt, koska ei osannut kieliä.

Kaikki lottomiljonäärit myös jatkoivat lottoamista.

Luonto edellä

Helsinkiläistutkija kertoo viihtyvänsä Iitissä hyvin. Kesällä käydään perheen kanssa jäätelökioskilla ja kesäteatterissa. Keväällä ja syksyllä Mäenpää on Talasmäessä yksin ja tekee töitä.

— Pystyn tekemään etätöitä Iitissä näin paljon koronan ansiosta.

Mäenpään mukaan pandemia muutti työelämää, mutta muutos on edelleen käynnissä.

— Nyt eletään taitekohdassa. Monipaikkaisuus realisoituu vasta pidemmällä tähtäimellä. Paljon on kiinni siitä, miten työnantajat suhtautuvat etätyöhön. 

Iitin ylivoimaisesti suurimpana valttina Pasi Mäenpää pitää luontoa.

— Luontokokemus ja luonnonläheisyys: niiden perässä minä tänne tulen. Kunnanisät eivät tietenkään voi vaikuttaa siihen, milloin kevät tulee ja ilmat lämpenevät, mutta kyllä minä luontokärjellä lähtisin Iittiä markkinoimaan.